Background
7.2.2020

Sekalaista asiaa ja asian vierestä

Pieniä ja isoja asioita. Minun arkea ja juhlaa

TÄÄLLÄ ALLA ON KIRJOITETTUNA AJATUKSIANI JA TAPAHTUMIA LIIKUNTAAN JA HARRASTUKSIIN SEKÄ MUUHUN ELÄMÄÄNI LIITTYEN

pilatespalloilla%20jumppaa-me.jpg
kehonhuoltoa-me.jpg
vessapaperi-me.jpg
kylv%C3%B6-me.jpg
VIVO-me.jpg

29.3.2020

Kerrankin muistin maaliskuun puolella laittaa siemeniä itämään. Laitoin eilen basilikan ja sitruunabasilikan siemeniä multaan itämään. Rakastan basilikaa. Sekä makua, että tuoksua. Meillä on parveke keittiön vieressä, joten siletä on mukava hakea yrttejä ja salaatteja ruokiin. Parveke on etelään päin ja siellä viihtyvät myös tomaatit hyvin. Ne ostan taimina. Auringon paiste tuo heti keväistä fiilistä ja tekisi jo mieli kupsutella vähän kukkapenkkejä ja marjapuskia. Kevät on edellä, koska ei luntakaan ollut tänä vuonna.

Auringonpaiste houkuttelikin minut ja mieheni ulos. Oli tarkoitus leikata pensasaitaa, mutta leikkaushärveli ei suostunutkaan toimimaan, niin vaihdoimme työhaalarit ulkoiluvermeisiin ja suunnistimme kävelylenkille metsään.

Pääsimme testaamaan uusia VIVO BAREFOOT paljasjalkakenkiä. Molemmilla, minulla ja miehelläni, on Magna Trail kengät. Ainakin ensimmäinen kävelylenkki tuntui noilla uusialla kengillä tosi hyvälle. Nilkkaan asti ulottuva sukkamainen varsi suojaa mainiosti pikkukiviltä. Varsinkin sauvakävellessä niitä lentää herkästi kenkiin. Työkengiksi ostin Primus Liti Bio kengät. Ne on valmistettu maissista. Monissa kengissä on käytetty kierrätyspulloja materiaalina. Osa kengistä on myös vegaanisia.

Nyt olen näiden kenkien jälleenmyyjä ja haluan itse myös saada kokemuksia kengistä.

28.3.2020

Korona jatkaa kulkuaan ympäri Eurooppaa sekä Euroopan ulkopuolella. Todella paljon rajoitteita on suomessakin saatettu voimaan pikavauhtia. Viikonloppuna perjantain ja lauantain välisenä yönä asetettiin uusimaa omaksi alueeksi, jolta ei saa poistua, kuin painavasta syystä. Itse jouduin käymään painavan syyn vuoksi Lahdessa lauantaina ja oli vähän jännää, kuinka poliisin tarkastuksessa käy. Moottoritiellä oli kahdenkymmenen minuutin jonot lähtiessäni, eikä aikatauluni sallinut sellaista viivästystä. Valitsin vanhan lahdentien reitikseni ja se oli hyvä vaihtoehto. Sululla ei ollut muita autoja. Esitin ystävälliselle poliisille syyni käydä Lahdessa ja pääsin menemään saaden hyvän matkan toivotukset mukaani.. Paluumatkalla tulin moottoritietä ja pääsin takaisin kotiin. Tosin kävi niin, että en tajunnut ottaa riittävän jyrkkää käännöstä motarille takaisin ja jouduin keskelle jotain mutaisia peltoteitä ja pelkäsin jääväni jumiin mutaan, jos yhtään hiljennän vauhtia. Saavuin ison hevostilan pihaan navigaattorin itsepäisen ohjeistuksen mukaisesti. Huikkasin kengittäjälle olevani menossa Mäntsälään. Olin oikealla tiellä, tosin toisten pihamaalla, mutta lopulta pääsin kuin pääsinkin tutulle lahdentielle. Valtava parvi joutsenia asustelee matkan varrella olevalla järvellä. Olisipa kamerassa riittävän pitkä objektiivi, jolla saisi kuvia. Joutsenet ovat niin kaukana, lätäkön toiselle reunalla tiestä katsoen, että ei riitä minun putki sinne asti. Tulee vain valkoisia pikkulintuja kuvaan.

Eristämisen tarkoitus on nyt saada tauti rajattua tänne Uudenmaan alueelle. Toivottavasti siinä onnistutaan. Ravintoloiden sulkemista suositellaan ja sulkemispakko aiotaan saattaa voimaan lähipäivinä.

Tosi outoahan tämä elämä nyt on. Töistä palattua ei ole liikunnanohjauksia eikä tuttuja, saati uusia harrastuksia. Itse en tunne ahdistusta tai huolestuneisuutta asiasta, koska sille nyt ei vaan mahda mitään. Hermoilusta ei ole minkäänlaista hyötyä. Täyty vaan nauttia vapaa-ajasta, jota ei yleensä ole, kuin lomalla. Kaupasta on saatu kaikkea tarpeellista, lääkkeitä on omaan tarpeeseen, eikä vessapaperistakaan ole pulaa.

Lapsia perheineen on ikävä, eikä viitsitä nyt tavata, jotta kaikki pysyisi mahdollisimman vähillä kontakteilla. Töissä sairaalassa asiat muuttuvat nopeaan tahtiin. Sähköposteja on seurattava pitkin päivää, jotta pysyy ajan tasalla.

Perjantaina Riku Laine kävi täällä Mäntsälässä kuvaamassa minua esittelyyni sivuille kaikkiliikunta.fi Pidimme kyllä turvaetäisyyden, emmekä kätelleet. Kuvaukset suoritettiin ulkona lyhyttä haastattelua lukuunottamatta. Parin viikon kuluttua, toivottavasti, lopputulos on nähtävänä. Laitan tännekin linkkiä sitten.

Nyt ovat kaikki kovin varovaisia, enkä ole saanut porukkaa ulkotreeneihin. Joillain ulkotreenit pyörivät hyvinkin. Toivottavasti vähitellen saadaan treenejä toteutettua, koska liikkuminen ja ulkoilu tekevät niin hyvää. Kaiken lisäksi yhdessä tekeminen, vaikka etäisyyttä ottaenkin, on hyvää energiaa tuovaa ja yhdistävää. Niitä tarvitaan nyt, kun moni ahdistuu kotona. Itselläni toimeentulo liikunnan osalta katkesi äkkinäisesti, enkä ehtinyt siihen mitenkään varautua. Kuitenkin lupauduin pitämään treenit vapaaehtoisella maksulla, koska ymmärrän, että moni muukin on samassa tilanteessa ja tulotaso heikentynyt. Kukin siis saa maksaa oman tilanteensa mukaan.

Kaikesta huolimatta, nauttikaa keväästä.

kylv%C3%B6-me.jpg
barefoot-me.jpg
mets%C3%A4tie-me.jpg

23.3.2020

Nyt on merkillinen aika menossa. Tämä kevät tulee jäämään varmasti kaikkien mieleen. Tästä jo aiemmin kirjoitunkin: Minä palasin mieheni ja tyttäremme kanssa Venetsiasta upean matkan jälkeen karnevaalihumusta suomeen. Seuraavalla viikolla alkoi korona levitä Venetsiassa ja koko pohjois-italiassa. Pääsimme siis viime tipassa ennen karnevaalien lopettamista suomeen.

Paluumme jälkeen meillä ei ole kuitenkaan jouduttu paniikkiin missään vaiheessa tähän mennessä. Kävimme konsertissa Lahdessa Sibeliustalossa 7.3, söimme ravintolassa ja yövyimme hotellissa. Se olikin viimeinen viikonloppu ennen isojen joukkojen kokoontumisrajoituksia. Suvi Teräsniska oli kovin kipeä, mutta veti konsertin loppuun asti. Toivottavasti toipui pian viikonlopun jälkeen. Ainakin lepoon tuli pakollinen tilaisuus, kun seuraavat konsertit peruttiin. Seuraavana viikonloppuna oli tarkoitus lähteä Tampereelle valokuvanäyttelyyn, mutta edellisenä päivänä tilaisuus peruttiin ja siitä lähtikin suuret muutokset suomessa.

Tällä hetkellä yli kymmenen hengen tapaamiset on kielletty ja uusia rajoituksia on suunnitteilla. Seuraavaksi ollaan sulkemassa ravintoloita ja rajaamalla uusmaalaisten liikkumista.

Olen tarjonnut ulkotreenejä vapaaehtoisen maksun periaatteella, mutta yhtään ilmoittautunutta ei ole ilmaantunut. Liikkuminen ulkona on erittäin hyvää sekä psyykkisesti, että fyysisesti. Jokainen voi treenata omalla alueellaan, toisista riittävän etäällä. Kukaan ei kuitenkaan ole ilmoittautunut. Pohdin, ovatko ihmiset nyt niin peloissaan ja huolissaan, että liikunta ei kiinnosta. Vai pelottaako, että joku tulee ulkonakin liian lähelle?

Erittäin monet tuntuvat olevan kovin ahdistuneita tilanteesta ja se purkaantuu monin eri tavoin. Vaikka liikkumistamme onkin rajoitettu ja tapahtumat peruttu, olisi hyvä tehdä asioita, vaikkakin uudella tavalla. Kun olemme jokainen tässä ennen näkemättömässä tilanteessa, olisi toistemme tukeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen se yhteinen, yhdistävä asia.

Teen päätyötäni sairaalassa ja siellä on työntekoa jatkettu, Hysterialle tai paniikille ei ole minkäänlaista aihetta. Meille käsihygienia on tuttua. Käsiä pestään ja desinfioidaan. Niin on tehty aina. Sormuksia eikä muita käsikoruja pidetä työssä, geeli- sekä rakennekynnet on kielletty, koska niissä piilee riski kerätä pöpöjä. Myös kynnet pidetään lyhyinä. Yskitään hihaan jne. Nämä toimet ovat meille sairaalassa työskenteleville tuttuja rutiineja. Nyt näitä konsteja on korostettu kaikelle kansalle, kuten aina infektioiden aikana on tehty. Hyvää tuntuu olevan se, että influenssa ei ole tänä talvena saanut otetta kansasta lisääntyneen käsihygieenian myötä. Hengityssuojainten käytöstä ei ole todettu olevan mitään hyötyä infektion ehkäisyssä, silti niitä hamstrataan ja käytetään. Se saattaa tuoda ihmisille turvallisuuden tunnetta, jota nyt haetaan, koska moni on peloissaan.

Minulle tilanne on ollut erittäin outo, koska kaikki liikunnanohjaukset on peruttu. Tiistaisin käyn nauttimassa pilatestunnista. Sinne ei nyt pääse. Viikonlopuksi olin ilmoittautunut kalannikamakurssille. Se on peruttu. Parin viikon päästä olisi valokuvauskurssi, peruttu. Olen nyt jumpannut kotona ja aloittanut kalannahkaprojektin, johon ei ole ollut aikaa. Nyt olisi aika siivota kaappeja, tehdä käsitöitä, liikkua luonnossa ( enkä tarkoita nyt ylikansoitettuja ulkoilualueita), valokuvata, käsitellä satoja koneella olevia valokuvia, ommella kaapissa olevista kankaista, askarrella ja vaikka mitä. Miljoona asiaa, joita en ole ehtinyt tekemään.

Olen myös suorittanut verkkovalmentajakoulutuksen ja ensimmäinen verkkovalmennukseni on julkaistavana ja pääsiäisen jälkeen se julkaistaan myyntiin. Kotona on mahdollisuus aloittaa liikunnan harjoittamisen rapakunnosta liikkuvaksi.

13.3.2020

Ei edelleenkään päivää ilman koronaa. Täytyy minunkin olla ajan hermolla ja pohtia tätä aihetta. Liikuntatunneilla oli vielä kuluneella viikolla osallistujia normaaliin tapaan, mutta somen kommentointien mukaan liikuntatunteja perutaan ja kuntokeskuksia suljetaan jatkuvalla syötöllä. Kuntokeskusten ja liikunnanohjaajien kannalta asialla on harmittavan iso vaikutus toimeentuloon. Ja näin varmasti nyt kaikilla muilla aloilla, paitsi terveydenhuollossa ja vessapaperitehtaalla.

Tilanne on ennen näkemätön, eikä tulevaa voi ennustaa. Itse asiassa minusta hämmentävä. En ole paniikkityyppiä, eikä nytkään ole siihen suuntaan oireita. Palasinhan Venetsiastakin juuri koronan räjähdyshetkellä, eikä elämäni suistunut raiteiltaan, vaikka perussairauteni on astma. Sairastuin matkan jälkeen hengitystieoireisiin ja olin viikon sairaana, mutta en kuumeessa.  Silloin sanottiin, että töihin vaan sairaalaan, jos ei ole kuumetta yli 38. Eikä tarvitse ottaa näytteitä. Hieman pohditutti, että josko sairastan tautia lievempänä ja tartutan potilaisiin, mutta kahdesta paikasta varmistin asian eikä töistä ollut asiaa jäädä pois. Nyt on tilanne muuttunut ja jäätävä karanteeniin, jos palaa epidemia alueelta suomen. Eli tilanteet muuttuvat nopealla vauhdilla. Ensi viikosta, saati ensi kuusta ei ole vielä mitään tietoa.

Vaikka liikuntakeskuksia suljetaan ja tapahtumia perutaan, voi liikuntaa harrastaa itsekseen tai oman perheen kanssa, jolloin ei ole lähikosketuksessa mahdollisiin tartunnan lähteisiin. Ulkona on hyvää tilaa liikkua ja kotona voi myös harrastaa liikuntaa ja lisätä liikkuvuutta. Ei kannata suuremmin panikoida, mutta ei myöskään tieten tahtoen lähteä levittämään tautia, jos oireita on.

Suomessa on totuttu, että ollaan mahdollisimman kaukana vieraista, eikä tungeta liian lähelle. Koti on oma alue, jonne ei kukaan niin vaan tunge, joten jatketaan vaan normaaliin malliin elämää. Kyllä tämä taas tästä.

  11.3.2020

Ei päivääkään ilman uutta uutista koronasta matkamme jälkeen Venetsiaan. Nyt on ohjeistus muuttunut sen verran, että töistä pitää pysyä pois flunssaoireisena. Kurkkukipuni alkoi parantumisen jälkeen uudestaan limaisuuden ja astmaoireiden lisäksi, mutta ei edelleenkään kuumetta. Otin terveysneuvontaan tällä kertaa yhteyttä ja infektiolääkärin konsultaation jälkeen oli ohje jäädä kotiin, kunnes kaikki flunssan oireet ovat ohi, ei näytteitä, eikä minkäänlaista karanteenia.

Niinpä jäin parantelemaan vointiani kotiin muutamaksi päiväksi. Näin keho saa parantua ja voimistua rauhassa. Unta riittää ja se on hyvä toipumisen kannalta. Palautuminen erilaisista kehoa kuormittavista tilanteista on ehdottoman tärkeää. Unen aikana aivot `huuhtoutuvat`jolla on suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta. Yritän kuitenkin pitää kiinni normaalista vuorokausirytmistä ja nousta aamulla kymmenen tunnin unien jälkeen. (Tarvitsen aina paljon unta).

Toipuminen ja urheilun tauottaminen on joskus vaikeaa, kun mieli olisi menossa, vaikka kroppa ei vielä kestäisikään. Tiedän itsekin, kun käsi on ollut kipsissä, niin salilla olen touhunnut mulla raajoilla ja takareisileikkauksen jälkeen olin jo tekemässä yläkropan liikkeitä, vaikka mitään ei olisi saanut tehdä. Maltti kutenkin on parempi, kuin kiirehtiminen. Jälkitaudit tai loukkaantumiset pysyisivät pois ja treenit taas luistavat, kun niiden aika on.

Viime keväänä tein kuusenkerkkäsiirappia, jota olen nyt tautisena nauttinut. Myös hunaja, marjat pakkasesta ja yrttitee kuuluvat jokapäiväiseen elämääni.

Tsemppiä kaikille flunssien ja muiden oireiden kanssa kamppaileville. Kevät tekee jo tuloaan ja valolla on suuri merkitys.

k%C3%A4velyll%C3%A4-me.jpg

Aina ei tarvitse kyläillä jonkun kotona kahvikupin ääressä. Olimme sopineet tapaamisen pojan perheen kanssa ulkoilun merkeissä.

Sää ei ollut niin ihanteellinen, kun alun perin oli ennusteissa. Ei kuitenkaan annettu sateen haitata ulkoilutuokiotamme. Tosin kävelyreitin pituus jäi melko lyhyeksi. Saimme kuitenkin olla ulkona ja liikkua.

On mukavaa saada jakaa pieniä hetkiä luonnossa lastenlasten kanssa. Opettaa pieniä asioita ja tehdä pieniä havaintoja. Kuinka orava syö kävyn siemenet ja jäljelle jää vain ranka, tai miltä mustikanvarvut näyttävät, kun niissä ei ole lehtiä. Ulkoilun jälkeen kahvilan maistuvalle keittolounaalle ja kohti koteja, paitsi pienin pääsi vielä uimakouluun. Talvella onkin hyvä harjoitella, jos kesällä pääsisi järveen. Nyt siellä pulahtivat vain karaistuneet rohkeimmat.

hirvihaarassa-me.jpg

Lauantaina oli sumuinen, tihkuinen päivä. Ei niin houkuttelevin ulkoilusää. Päätin kuitenkin, että lähden vaihteeksi itselleni uuteen maastoon lenkille.

Puin nastakengät jalkoihin ja ajoin muutaman kilometrin päähän hirvihaaraan lenkkipoluille.

Minulla on Raynoldin syndrooma, eli valkosormisuus. Myös nyt sormeni olivat kylmät ja valkoiset. Maasto oli kuitenkin sen verran mäkistä, että kävellessä syke lähti mukavasti nousuun nopeasti ja kymmenessä minuutissa alkoi sormissakin veri jo kiertämään.

Nastakengistä johtuen jouduin ohittamaan portaat, joissa olisi saanut mukavan lisän treeniin, mutta jyrkät mäet kyllä ajoivat saman asian. Nastat olivat nyt erittäin hyvät, koska lumen alla oli jäinen pinta.

Suksilla reitti olisi minulle liian haastava. Olen kaatunut jäisen jyrkän alamäen mutkassa suksilla ja sen seurauksena ranne murtui. Siihen loppui se hiihtolomareissu. Jäi kammo jyrkkiin mäkiin.

Nykyään en juurikaan hiihtele, no eipä täällä eteläsuomessa ole luntakaan. Tekisi mieli päästä hiihtämään tasaisen maaston laduille. Tämän mäkisen maastolenkin jälkeen olikin mukava olo. Kotona vielä venyttelyt, joita ei saisi unohtaa palautumisen nopeuttamiseksi.

vesijumppaajia-me.jpg

Torstain vesijumpat on taas pidetty. Kolme 45 minuutin settiä. Vaikka itse en vedessä olekaan jumppaamassa, kuluu energiaa myös altaan reunalla ihmeen paljon. Olen monta kertaa mitannut usealla eri mittarilla, ja noin 800 kaloria kuluu noissa ohjauksissa. Aiemmin jumppia oli neljä, mutta se tuntui ilta aikaan vähän liialta määrältä työpäivän jälkeen.

Minulla on tapana ohjata noin neljä kertaa sama ohjelma. Jumppaajille ehtii tulla ohjelma tutuksi ja liikkeiden suorittaminen on silloin tehokkaampaa. Hieman mukailen tilanteen mukaan näitä valmiita tuntejakin. Itselleni ei sovi jokin määrätyn konseptin mukaan ohjaaminen rytmilleen. Myös ohjelmien rakentamiseen ja musiikkien valintaan kuluu ainakin itselläni uskomattoman paljon aikaa. Tiedän, että vanhoja ohjelmia voisi kierrättää, mutta kunnianhimoisesti yritän kehittää ohjelmia jatkuvasti.

Hienoa nähdä, kuinka jumppaajat jaksavat viikosta toiseen tulla tunneilleni ja tehdä liikkeet täysillä. Ja upeista palautteista tuli niin hyvä mieli, että.

Kyllä tästä työstä nauttii.

helmikuu-me.jpg