Background

Uusia seikkailuja

matkoja ja retkiä

Täällä jaan kokemuksiani pienistä retkistä tai isommista seikkailuista

256%20cabernet%20sauvignon%20viljelm%C3%A4-me.jpg
201%20jazzb%C3%A4ndi-me.jpg
_MG_1076-me.JPG
_MG_7302-me.JPG
351%20alla%20Bled-j%C3%A4rvi-me.jpg
260%20makea%20cabernet%20sauvignon-me.jpg
65%20ryp%C3%A4leit%C3%A4-me.jpg
42%20hedelm%C3%A4koju-me.jpg
4B1E56B9-829D-4191-907D-B71E155F7C07-me.jpeg
omakuva-me.jpg
vankilassa-me.jpg
hattup%C3%A4%C3%A4-me.jpg
karnevaaliv%C3%A4ke%C3%A4-me.jpg
palatsi-me.jpg
min%C3%A4-me.jpg
aukiolla-me.jpg
huokausten%20silta-me.jpg
illalla-me.jpg
Dogen%20palatsissa-me.jpg
omakuva-me.jpg
palatsi-me.jpg
naamio-me.jpg

Matka Italian Venetsiaan karnevaaleille 2020

Matkalle lähtö

 

Nuorimmainen, tytär, kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi ja meni ensimmäiseen kokopäiväiseen kesätyöhön. Minulla on elokuussa synttärit ja miehelläni syyskuussa. Saimme tyttäreltä yhteisen syntymäpäivälahjan, joka olikin aikamoinen täräys. Meille kolmelle yhteinen matka Italiaan Venetsiaan! Mies on pitkään haaveillut pääsevänsä joskus Venetsian karnevaalien aikaan paikan päälle ja nyt se toteutuu. Vuoden ensimmäinen seikkailu alkakoon.

Matkat on varattu pakettina ja majapaikkana on huoneistohotelli, joita yleensäkin suosimme. Saa syödä rauhassa, omaan tahtiin, aamupalan vaikka tukka takussa. Meistä kukaan ei ole varsinainen aamuvirkku, joten sovimme hyvin matkustamaan yhdessä. Tiedän ihmisiä, jotka nousevat ennen aamiaisaikaa aamukävelylle reippaina ja odottavat aamiaisravintolan avautumista. Me ei. Lennot ovat Lufthansan. Talvella Venetsiaan ei ole suoria lentoja Vantaalta. Mennessä välilasku on Frankfurtissa ja paluumatkalla Munchenissä.

Ostimme meille jokaiselle uudet lentolaukut, jotka ovat Lufthansan mittoihin passaavat. Meillä on jokaisella järkkärikamera ja on mukava saada jokainen omaan, pyörillä kulkevaan, lentolaukkuun tavarat. Olen niin usein kantanut kentillä käsimatkatavaralaukkua ja pitemmän päälle se painaa perhanasti. varsinkin, kun olen joillain matkoilla sairastunut ja kantaminen on ollut yhtä tuskaa.

Laukut oikein rekisteröitiin ja niissä on lukot. Jos laukku katoaa lennoilla (ei kai!), niin niissä olevilla koodeilla löytävät omistajan. Siis kaikinpuolin tuntui olevan hyvä hankinta.

Näistä Lufthansan lennoista yksi kuitenkin lennetään AirDolomitin koneella. Tarkistettuamme AirDolomitin sääntöjä, siellä sallitun matkalaukun syvyys onkin kolme senttiä kapeampi, kuin Lufthansan! (Italialaisilla on pienemmät matkalaukut, kuin saksalaisilla). Otin yhteyttä matkan myyjään netin kautta ja he vahvistivat, että lennoilla noudatetaan lentävän koneen sääntöjä. Meillä ei ollut vielä ostettu ruumaan meneville laukuille paikkoja ja kysyin myös samalla niiden ostamisesta. ”Ei voi ostaa etukäteen. Vasta kentältä” Oli vastaus tuolta ebookersilta.

No, varasin kuitenkin, ja maksoin, lennoille ruumaan menevät laukut, koska kentältä ostettuna se olisi kalliimpaa ja ostaminen sujui vaivatta lufthansan sivuilta. Ei kai ostotapahtuma olisi mahdollista, jos niitä ei saisi ostaa!

Tuo lentolaukku (käsimatkatavara) jäi kuitenkin harmittamaan sen verran, että soitin lufthansalle. Ei muuten ollut mitenkään helppo saada yhteystietoja. Lufthansan suomen palvelunumerosta (jossa ei puhuta suomea, mutta onneksi englantia) kerrottiin, että myös tuolla italialaisen yhtiön koneessa noudatetaan lufthansan laukkumittoja, koska liput on ostettu lufthansalta!

Laitoin vielä ebookersille viestiä ja sainkin nyt uuden vastauksen

” Hei Lennu,

Tarkastimme tilanteen ja huomasimme, että Air Dolomiti on Lufthansan 100% omistama tytäryhtiö. Olemme neuvoneet teitä siinä uskossa, että Air Dolomiti on oma toimijansa ja lennoissanne olisi normaalit Code Share käytännöt voimassa.

Nyt on muutama päivä aikaa matkaan ja matkalaukut kaivettu esiin ja ne odottavat täyttymistä. Yleensä valmistelen kaikki matkaan liittyvät tosi, toosi aikaisin, mutta nyt olen ollut jotenkin puhti pois ja valmistelut ovat alkutekijöissään, lukuun ottamatta tuota laukkuhässäkkää.

Passista otin valokuvan kännykällä katoamisen varalta. Matkavakuutukset ovat kunnossa. Auton parkki varattu ja maksettu. Selfiekeppi paritettu uusimpaan kännykkään. Matkaopaskirjat lainattu kirjastosta. Kotivahti hoidettu ja hälytykset toimivat. Ja naapurikin on lupautunut tarvittaessa auttamaan.

Majapaikasta luvattiin ilmoittaa, mistä saamme avaimet, mutta sitä tietoa ei ole vielä saatu. Viime kesän matkalla kävi niin, että koko majapaikkaa ei ollutkaan, joka oli maksettu. Firma oli kadonnut kuin pieru saharaan. Krakova myyty täyteen ja me siellä helteessä kapsäkkien kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Se olikin kokonaan oma tarinansa.

Tästä on hyvä lähteä nostattamaan matkakuumetta ja -fiilistä. Olen aika paljon reissannut, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun matkalla on välilasku.

Pakkaaminen ja suunnittelu onkin mielestäni osa matkan viehätystä.

Lähtö

 

Vuorokauden kuluttua olemme jo Venetsiassa. Tällä hetkellä alkaa hiipimään paniikin alku. Pakkaaminen on edelleen alkutekijöissään. Käsilaukkuhan on tyhjennettävä ja sisältö käytävä läpi. Siellä on aika paljon tarpeellista kaikkea. Lompakko samoin. Ylimääräiset kortit jätettävä kotiin jne.

Olen hankkinut lompakon, jossa on suoja etälukulaitteita vastaan, samoin minulla on erillisiä kortteja samaan tarkoitukseen. Lähimaksun raja on jo 50 euroa, joten estot ovat tarpeen. Matkavakuutukset hoidossa, oikeastaan ne ovat jatkuvasti voimassa. Lähtöselvitykset tein meille jo aamulla valmiiksi. 

Kävin kampaajalla tänään ja samalla reissulla hain kaupasta jotain evästä aamuksi. Ja purkkaa. Sitä ei saa unohtaa, koska ulkomailla ei ole xylitolpurkkaa.

Autosta tyhjensin ylimääräiset, jotta matkalaukut mahtuvat kyytiin. Lasken aikataulut aina takaperin, eli lähtökohta siitä, milloin pitää olla jossain, eli tässä tapauksessa, milloin on oltava kentällä. Boardin time on 6.50, eli kentällä pitäisi olla viiden aikaan. Sitä ennen viemme auton parkkiin, josta kuljetus kentälle. Olen käyttänyt tätä samaa palvelua useita kertoja ja joka kerta olen ollut tyytyväinen. Kuljetus molempiin suuntiin toimii hyvin, eikä turhia odotteluita tule. Kuskit ovat ystävällisiä ja mukavia. Tätä ennen haetaan tytär kyytiin ja ajamme ensin 50 km. Siis ennen neljää on lähtö kotoa. Yöllä! Olen erittäin aamu-uninen ja itseasiassa myös iltauninen. Jos saan nukkua ilman herätystä vaikka parikin viikkoa, niin kymmenen tuntia menee ainakin ihan heittämällä. Vähän jännittää, herääkö tytär iltavuoron jälkeen mukaan. On sikeäuninen, eikä herää millään, kun on sikeässä unessa.

Lainasin muutaman venetsiakirjan kirjastosta. Yhdessä niistä oli ruokien nimiä suomeksi. Otin niistä kopioita. Kaikkialla ei kuulemma ole englanninkielisä menuja, enkä englanniksikaan osaa välttämättä ruokia. Vaateasia on tosi hankala. Siellä on käsittääkseni sää, kuin meidän alkukevät. Yöllä juuri ja juuri plussalla ja päivisin kymmenisen astetta. Päädyin kerrospukeutumiseen. Kengät vasta ongelma ovatkin. Matkakengät ovat valmiiksi valikoidut, mutta toiset pitää vielä valita. Yleensä minulla on liikaa tavaraa mukana, mutta varaudun aina mieluummin liialla, kuin liian vähäisellä tavaramäärällä.

Koronavirus on nyt kaikkialla, ainakin puheissa. Toivottavasti ei vaikuta meidän matkaamme millään tavalla. Ei mitään karanteeneja, kiitos. Käsidesi on meillä vakiovaruste, mutta maskeihin ei vielä ole lähdetty mukaan. Vaikkakin joskus olen sitä pohtinut, kun koneissa saa niin usein jonkin flunssan. Olen astmaatikko ja hengitystieinfektiot usein koituvat minulle äkäisiksi keuhkoputkentulehduksiksi. Lääkearsenaali on myös pakattu. Missä tahansa liikkuessani en mielelläni koske ovenkahvoihin, liukuportaiden kaiteisiin tai muihin vastaaviin, joissa tuhannet kädet käyvät. Tukea voi ottaa kyynärpäällä ja hissin nappia voi painaa vaikka rystysellä. Sormikkaita en riisu suulla. Vessoissa en käytä ilmakuivaamia. Inhoan niitä. Kamala meteli ja pystyn mielikuvissani näkemään, kun huonosti pestyjä käsiä kuivataan ja kaikki pöpöt lentelevät ilmassa ympäriinsä. Jos ei ole käsipyyhepaperia, otan vessapaperia.

Näitä ajatuksia nyt ennen pakkaamista ja paniikkia.

Ensimmäinen matkapäivä

 

Matkapäivä 1

Herätys klo 2.50. Unta ei montaa tuntia kertynyt. Puurot jääkaapista mikroon, kahvi tippumaanja pikaisesti vaatteet päälle ja meikit naamaan.

Ulkona oli nollakeli ja lunta oli satanut. Tiet olivat loskan peitossa ja ajaminen oli epämieluisaa.

Haimme tyttären ja veimme parin ekstramutkan jälkeen auton parkkiin. Sieltä kuljetus kentälle ja suoraan laukut hihnalle. Missään ei ollut ruuhkaa vielä aamulla, onneksi.

Lufthansan lennon lähtö myöhästyi puolisen tuntia, kun siivistä poistettiin jäätä. Tarjoiluna oli joku baakelssi ja juomista. Kahvia join jo kotona ja kentällä, otin tomaattimehua ja vettä.

Olin ladannut pari leffaa tabletille ja katsoin toisen matkalla franfurtiin. Onneksi meillä oli hyvää aikaa vaihtaa franfurtissa konetta. Nyt tarjoiluna oli suklaapatukka juoman lisäksi. Otin kuohuviinin ja veden.

Venetsiassa kaikilta saapuvilta mitattiin kuume. Mittaajilla oli suoja—asut ja hengitysmaskit. Hengityssuojia ei kovin paljon vielä näkynyt, mutta siellä täällä, varsinkin aasialaisen näköisillä.

Kentällä hieman pyörimme, mutta kysyvä löytää. Olimme saaneet ohjeet mennä ensin bussilla ja vaihtaa vaporettoon. Lipunmyynnissä kuitenkin suositeltiin menemään suoraan vesibussilla. Ei tarvitse vaihtaa ja matka olisi edullisempi. 27€ edestakaisin, eli samalla lipulla sitten lähtöpäivänä kentälle. Kyyti kesti puolitoista tuntia. Aurinkoinen sää vastaanotti meidät.

Olimme varanneet majoituspaikaksi apertomentoksen. Meitä tultiin vastaan ja vietiin mahjapaikkaan. Itse emme todellakaan olisi löytäneet perille saman päivän aikana. Vauhti oli aikamoinen juostessamme vuokranantajan edustajan perässä matkalaukkoinemme. Asunto sijaitsee toisessa kerroksessa. Kapea portaikko, jossa on kiviset, vanhat, kuluneet jyrkät portaat. Sydän pumppasi hurjaa tahtia päästessämme perille. Asunto miellytti kovasti. Kaikki, mitä tarvitsemme, löytyy asunnosta. Kaksi makuuhuonetta ja keittiö plus kylpyhuone. Olimme tosi väsyneitä. Asetuimme taloksi ja lähdimme tutustumaan ympäristöön. Kiitos googlemapsille, jotta löysimme takaisin asuntoon. Hyvää yötä.

Toinen matkapäivä

 

MATKAPÄIVÄ 2

Torstai 13.2.2029

Päätä on särkenyt eilisestä asti. Päävärkkini on kovin herkkä, jos en syö kunnolla ja riittävän usein. Buranaa olen jo napsinut, eikä juurikaan tuntunut tehoavan. Lähdimme aamupalan jälkeen ulos ja hain lähiapteekista parasetamolia. Siitä järkkäreiden kanssa suunnistimme kohti kanaaleja ja kujia. Aurinko paistoi, mutta lämpötila tuntui viileältä, noin kymmenen astetta. En tiedä, onko aina noin paljon myynnissä naamioita ynnä muita karnevaaleihin liittyvää, mutta nyt ainakin on pikkuputiikit pullollaan karnevaaliasuja. Viikonloppuna on alkamassa vuosittainen karnevaalijuhla. Muutama karnevaaliasuihin pukeutunut onkin jo näkynyt katukuvassa, myös kokonaisia perheitä.

Kiertelimme ympäriinsä. Venetsiassa on kulkeminen aina sattumankauppaa, ainakin meille. Kuja näyttää päättyvän umpikujaan, mutta päässä onkin 90 asteen kulma jonka takana taas kuja jatkuu. Välillä ylitetään siltoja ja taas kujia loputtomiin. Onneksi tärkeäksi ystäväksi todettu googlemaps toimii ja pääsimme lopulta ravintolaan, jota etsimme. Se olikin sellaisessa paikassa, ettei ikinä olisi sinne osuttu sattumalta. Söin meribassia. Hyvältä maistui ja hinta oli 22€. Päänsäryn vuoksi en halunnut viiniä tai olutta. Vesi maistui. Jälkiruuaksi otimme vain espressot.

Ruokailun jälkeen matka jatkui kävellen, kuinkas muuten. Kävimme Rialton sillalla ja teimme jotain pieniä ostoksia. Ostin valkoisen viuhkan ja punasulkaisen silmikon. Harrastamme valokuvaamista ja näitä voisi käyttää kuvausrekvisiittana. Pakollinen matkamuisto on magneetti, joten sen hankinta hoitui tälläkin reissulla.

Postikortit merkkeineen tuli myös ostettua.

Kaupan kautta kämpille ja korttien kirjoittaminen. Joimme kahvit ja lähdimme mieheni kanssa vielä ottamaan iltakuvia. Tytär jäi hiustenpesulle ja tekemään meille vielä illallista. 

Päänsärky alkoi pikkuhiljaa väistymään. Kuvailimme hämäriä kujia ja valaistua pyhän Markuksen aukiota sekä kanaalia. Ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä, mutta ei paljon. Tähän aikaan vuodesta on turisteja kohtuullisen vähän, joten paikkojen kuvaaminen on melko helppoa. Ostimme tyttärelle vielä huomisen ystävänpäivälahjan. 

Pienen harhautumisen jälkeen pääsimme kämpille, jossa tytär odotti valmiin ruuan kanssa. Viini ruualle oli aika erikoinen, mutta meni hyvin alas ruuan kanssa.

Nyt nukkumaan ja aamulla aikainen herätys kuvaamaan auringonnousua.

Kolmas matkapäivä

 

Kolmas matkapäivä

Perjantai 14.2.2020

Aamulla herätys klo 6. Pikaisesti hammaspesut, pukeminen ja jugurttia naamaan. Lähdimme noin 6.45 tarkoituksenamme kuvata auringonnousun aikaan gran kanaalia. Ehdimme juuri auringon nousun aikaan paikalle. Kujat olivat vielä hiljaisia. Ensimmäiset olivat liikkeellä. Osa turisteja kameroineen, osa paikallisia kauppiaita tai tavarantoimittajia. Vesillä oli vielä hiljaista, mutta vähitellen veneliikenne alkoi vilkastumaan. Kun olimme suunnittelemassa poistumista paikalta, niin muutama karnevaaliasuun pukeutunut tuli paikalle kuvattaviksi. Liityimme toisten kuvaajien joukkoon. Koska vielä oli rauhallista, oli kuvaaminen helppoa ja taustat rauhalliset. Hieno plussa aamukuvausreissulle.

Siirryimme kämpille syömään aamiaista. Paistettuja munia, sämpylää, tomaattia, kahvia, paahtoleipää, juustoa.

Vaatteet päälle ja suuntana aamutori.

Ylitimme rialton sillan, jonka jälkeen oikealle ja siinä tori olikin. Kaikkea tuoretta. Vihanneksia, hedelmiä, yrttejä ja todella paljon erilaisia kaloja ja mereneläviä. Ostimme kämpille tuoretta tonnikalaa kolme isoa palaa, yhteensä kilo ja hintaan kaksikymmentä euroa. Lisukkeiksi tuoreita papuja, sipulia ja pikkuisia kesäkurpitsoja. Myymälöissä oli myös kaikenlaisia lihoja. Yksi oli erikoistunut hevosenlihaan ja siitä valmistettuihin tuotteisiin. Yhdessä oli kanoja koipineen, siansorkkaa, munuaisia ja lihaa erilaisista osista eläineten ruhoja.

Suurin osa myyjistä oli miehiä. Sillalla tutkimme krääsäkauppoja ja ostimme jotain pientä.

Kahvilasta haimme pullat ja suuntasimme pikaisesti taas kämpille. Vessat ovat erikoisia jonka vuoksi emme halunneet jäädä kahvilaan, vaan päästä omaan vessaan. Eilisessä ravintolassa tytär kävi vessassa, mutta tyytyi vain pesemään kädet, koska vessassa ei ollut pyttyä ollenkaan, vaan reikä lattiassa. 

Kahvitauon jälkeen olikin vuorossa shoppailu. Itse löysin suorat housut itselleni, vaikka mitään ei ollutkaan etsimessä. Tytär löysi merkkikäsilaukun ja kellon puoleen hintaan. Shoppailtuamme riittävästi oli taas tarve päästä vessaan. Kätevää, että majapaikkamme on keskellä ydintä. Matkalla vielä haimme vettä ja jotain pientä kaupasta. Vettä voi juoda hanastakin, mutta herkkävatsaisen on parempi olla varovainen maitohappobakteereista huolimatta.

Onni on oma keittiömestarimies, joka taikoi torilta ostetusta tuoreesta tonnikalasta ja mustekalan musteella värjätystä pastasta meille herkkuaterian kera viinin. 

Illemmalla kävelimme Markuksen aukion lähettyvillä kävelyllä. Ihmisämäärä oli selvästi kasvanut perjantain aikana. Kaupunkiin virtaa turisteja karnevaalien vuoksi. Ruokailimme lähellä vaporettolaitureita. Vaporetto on täkäläinen bussi, mutta kulkee vedessä. Katselimme, kuinka gondolieerit ovat taitavia gondooleja ohjatessaan. Kapeissa kanavissa gondooli lähes koskettaa kanaalien reunoja, mutta ei kuitenkaan osu niihin. Söimme ravintolassa illalla. Itse otin sienirisoton, tytär ja mies söivät päälle vielä jäätelöt. Suunnitelmissa oli mennä kirkkokonserttiin kuuntelemaan Vivaldin neljä vuodenaikaa, mutta emme jaksaneet lähteä. Viimeksi kuuntelimme neljä vuodenaikaa Krakovassa kirkkokonsertissa viime vuoden elokuussa. Itse olin ainakin ihan puhki ja kaaduin sänkyyn illalla.

Neljäs matkapäivä

Neljäs matkapäivä, lauantai 15.2.2020


Heräsimme kahdeksalta kellon herätykseen. Meillä oli valmiiksi ostetut liput Dogen palatsiin, jonne ei ole pitkä matka asunnoltamme. Sää näytti aurinkoiselta. Olimme palatsilla puoli kymmenen aikaan. Eikä paikalla ollut suurta turistiryntäystä. Tämä on selvästi hyvä aika matkustaa Venetsiaan.
Palatsi on rakennettu 1300 luvulla ja toimi raatihuoneena sekä virka-asuntona. Palatsista johtaa lyhyt silta vankilaan. Silta on kuuluisa huokausten silta.
Ei vaan voi kuin ihmetellä palatsin taidetta. Sekä seinaä- ja kattomaalaukset, että kaikki taulut ovat uskomattomia teoksia. Palatsissa oli melko kylmä ja vankilassa vieläkin kylmempi. Ei kävisi enää tuollaiset kylmät kopit vankiloiksi nykypäivänä. Palatsissa kulkiessani tuli taas innostus tutustua historiaan tarkemmin. Pidän historiallisista elokuvista, jotka perustuvat tositarinoihin. Tottakai niissä on paljon fiktiota, mutta kevyt ja viihdyttävä tapa historian kertaamiseen.
Ulos tultuamme olikin aukio alkanut jo täyttymään ihmisistä. Useilla oli jo värikkäitä, historiallisia, karnevaaliasuja päällä. Otimme muutaman kuvan ja pistäydyimme pikaisesti asunnolla vessassa. Palasimme aukiolle kuvailemaan. Oli jo aurinkoista ja lämmintä. Ihmisiä paljon. Karnevaaliasuihin pukeutuneet ihmiset poseerasivat kuvaajille.

Ulkoterasseilla istui ihmisiä. Kuvattuamme aikamme päätimme käväistä lounalla omassa asunnossa, siis apartomentoksessa. Sijainti on ihanteellinen näitä tapahtumia ja nähtävyyksiä ajatellen. Nyt kaikki ravintolat olivatkin tupaten täynnä. Lounaan ja kahvin jälkeen palasimme takaisin odottamaan paraatin alkamista. Siellä ihmeteltiin ja yritettiin pysyä jollain lailla asemissa kameroiden kanssa. Ensin kulkueessa oli vain tavallisesti pukeutuneita ihmisiä.  Heitä riittikin pitkään. Ihmiset tungeksivat takanani, joku italialainen nainen työnsi minua, jolloin minä edessäni olevaa. Sain kiukkuisen katseen. Toisella puolella takanani toinen italialainen nainen huusi äänekkäästi, ilmeiseti ystävälleen. Sitkeästi pidin paikkani. Ja lopulta itse kulkue alkoi lähestyä. Hienosti olikin järjestetty. Rumpuja soittavia ja erilaisia historiallisiin asuihin pukeutuneita kulki pitkin rajattua kujaa. Tähän oli kyllä paneuduttu ja valmistauduttu huolella.

Kulkueen päätyttyä kuljimme aukiolla kuvailemassa. Tyttäern kanssa otemme tavaksi sanoa "korona" kun ihmiset aivastelivat ja yskivät lähettyvillä tungoksessa. Koronahan ei vielä ole juurikaan saavuttanut eurooppaa, mutta varmasti tulossa on.

Osa kuvailevista turisteista halusi välttämättä samaan kuvaan näiden karnevaaliasuisten kanssa, näitä turisteja taas minä en halunnut kuviini. Sitten olivat nämä, jotka tunkivat kamerani eteen juuri, kun olin ottamassa kuvaa. Ihmettelin myös kuvattavien hermoja, kun osa kuvaajista tunki padinsä tai kännykkänsä lähes kasvoihin, samalla peittäen näkyvyyden toisilta kuvaajilta.
Itse en rakasta meteliä ja tungosta. Kapeilla kujilla joka suuntaan kulkevia ihmisiä pysähdellen ja rauhallisesti kulkien oli päivän teema. Ravintolat ja pienemmät tavernat olivat tupaten täynnä. Ostimme calzonet syötäväksi "take away"-tyyliin.
Illalla vielä lähdimme kävelylle, mutta nyt jätimme järkkärit pois ja näpsimme muutaman kännykkäkuvan 

Viides matkapäivä

 Viides matkapäivä, sunnuntai 16.2.2020
Aamulla ei ollut kelloa herättämässä. Yläkerran väki huolehti herättämisestä. En voi ymmärtää, mikä ihme tuuri meillä on, kun tosi usein meille sattuu seinänaapurit tai yläkertaan porukka, joka siirtelee aamut ja illat huonekaluja ja lisäksi tömistelee jaloillaan kanta-askelein. Tänään taas sama juttu, kuin muinakin aamuina. Töminä ja kolina jatkuu aamuisin toista tuntia.
Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja lähdimme kameroiden kera katsomaan karnevaalihumua sekä kuuluisaa näytöstä ”enkelin lento” Nainen enkelin puvussa lentää vaijerissa roikkuen san Marcon kellotornista alas. Tämä tapahtuma on monien mielestä se, joka aloittaa karnevaalit. Eilen, lauantaina, oli paraati ja karnevaaliasuiset ihmiset alkoivat ilmestyä katukuvaan ( vai pitäisikö sanoa kujakuvaan ��).
Asuihin ja kasvomaalauksiin sekä naamioihin oli panostettu huolella. Humalaisia ei näkynyt kaikesta karnevaalihumusta huolimatta. Aperol tuntui olevan erittäin suosittu juoma.
Aukio oli jo täynnä ihmisiä, kun saavuimme sinne. Tosi paljon enemmän tai vähemmän karnevaaliasuisia ihmisiä. Myös lapsia oli puettuina vanhanaikaisiin asuihin. Sää edelleen suosi. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.
Kun esitykset esiintymislavalla olivat ohitse, huipentui tapahtuma enkelin lentoon. Musiikin soidessa nainen laskeutui Venetsian korkeimmasta tornista alas viistosti kohti esiintymislavaa. Laskeutuminen kesti muutaman minuutin. Pohdimme, lähdemmekö heti kohti kämppää, mutta mies halusi vielä jäädä kuvaamaan. Yleensä lähdemme isoista tapahtumista mahdollisimman reippaasti pois, mutta nyt jäimme vielä paikalle. Se oli virhe. Ihmismäärä oli tavattoman suuri. Kun kaikki tuhannet ihmiset suuntasivat pois aukiolta, oli tungos väistämätön. Siellä sitten seisoimme muiden kanssa ahtailla kujilla liikkuen hitaasti edeten eteenpäin.Joka paikka oli täynnä ja tungoksessa. Jos olisi paniikkihäiriöön taipumusta, olisi se viimeistään tuossa tungoksessa iskenyt. 

Ei auttanut, kuin edetä muutama sentti kerrallaan. Onneksi asunnollemme ei ollut pitkä matka. Normaalin viiden minuutin sijaan matkaan meni puolisen tuntia. Asuntomme sijaitsee umpikujassa, jota kautta moni yritti etsiä vaihtoehtoista reittiä pois tungoksesta. Livahdimme ovesta sisään. Pääsimme lounaalle asuntoon ja odottelimme pahimman ruuhkan hellittävän.
Iltapäivällä suuntasimme vaporettopysäkille. Vaporetto on paikallinen bussi, joka kulkee vedessä. Ostimme vuorokauden liput, joilla saa ajella mielin määrin kaikilla vaporettolinjoilla. Ajoimme kauemmaksi tarkoituksenamme mennä kävelemään juutalaiskortteleihin. Vapotetolla matkanteko on hidasta, koska kanaali kulkee kiertäen ja kaartaen. Saimme katsella rakennuksia, ihmisiä, gondoleita, veneitä ja kaikkea, mitä veneestä näki rannalle päin. Ajoimme noin 25 min pysäkille Ca’D’Oro Pysäkeillä on oltava tarkkana, mihin suuntaan on menossa. Kysyminen helpottaa huomattavasti.
Lähtiessä saamme viedä matkalaukut säilytykseen toimiston tiloihin, joka on myös tuon samaisen vaporettopysäkin lähellä. Kävimme valmiiksi etsimässä paikan. Tämä alue on nimeltään Cannaregio ja asuinalueemme on Sanmarco.
Cannaregiossa oli leveä pääkatu, jonka varrella oli kauppoja, ravintoloita, kahviloita ja joitain toimistoja.
Suunnistimme kohti juutalaisghettoa. Tämä alue Ghetto noave, täytti vuonna 2016 viisisataa vuotta.
Alue on hintatasoltaan huokeampi, kuin alue, jossa majapaikkamme sijaitsee. Kävelimme ja kuvailimme. Ihmisiä istui ulkona ravintoloiden terasseilla. Ihmetteilimme koko matkan ajan, kuinka ihmiset viihtyvät ulkona syömässä ja drinkeillä, vaikka lämpötila oli kolea suomalaisellekin. Löysimme ravintolan, jota mieheni tuttava sekä majapaikan edustaja suosittelivat. Meteli oli aikamoinen ja ravintolan etuosa oli tupaten täynnä. Puskin ihmismuurin läpi takaosaan kysymään vapaata pöytää. Kaikissa pöydissä oli varauslaput, mutta aikaa oli vielä varausten alkuun, joten pääsimme syömään.  Otimme mieheni kanssa kahden hengen kalatarjottimen. Viisi kokonaista kalaa, mustekalaa, ravunpyrstöjä ja polentaa, joka on italialainen kylmänä syötävä lisuke (itselleni tuli mieleen kylmä mannapuuro). Tytär söi pastabolognesea. Ruokajuomana meillä oli valkoviini. Siitä ei juuri ole kertomista, mauton mitäänsanomaton. Jälkkäriksi cremebrulee. Kysyin, mitä se sisältää. Kuivia hedelmiä ja hunajaa, oli tarjoilijan vastaus. Siispä tilasimme tyttären kanssa sitä. Hän ei pysty syömään mantelia tai pähkinää, siksi kysyin. Kun odottelun jälkeen saimme jälkiruuat, oli niiden päällä runsaasti pähkinöitä. Tarjoilija ei ymmärtänyt virhettään. Kinan jälkeen saimme tyttärelle cremebruleen ilman pähkinöitä.
Paluumatkalla vielä kuvailuja vaporeton kyydistä ja kävelyreissun varrelta. Kämpille pakkaamaan, koska maanataina on matkustuspäivä kotiin. 

Kiva päivä takana ja muisrtilla taas paljon kuvia.

Kotiin lähtö

Tänään oli ensimmäinen pilvinen päivä tämän matkan aikana. 

Illalla pakkasimme laukut ja tytär valmisteli aamupalan mahdollisimman pitkälle, joten aamulla söimme jääkaapista kaiken, mitä jaksoimme.

Lähdimme kohti vaporettopysäkkiä määränpäänä  edellisenä päivänä jo tutuksi tullut cannaregio, jonne saisimme viedä matkalaukkumme säilytykseen. Matka vaporetolla sujui mukavasti vielä viimeisiä silmäilyjä luoden Venstsian rakennuksille sekä ihmisille.

Veimme laukut säilytykseen ja kävimme valmiiksi etsimässä blue-line vesibussin pysäkin. Meillä oli jo tullessa ostetut liput valmiina. Kiertelimme ja kuvailimme vielä viimeisiä kuvia. Paikalla oli edelleen karnevaaliasuihin sonnustautuneita ihmisiä. Kaveriporukoita ja pariskuntia. Niitä katsellessa oli pakko hymyillä hyväntuulisesti.

Etsimme ruokapaikan. Olimme ensimmäiset ruokailijat paikanpäällä ja teimme tilauksemme pian. Halusimme ehtiä ajoissa hakemaan matkalaukkuja.

Paikka täyttyikin nopeasti. Jossain sattu jokin stiplu, koska paikka täyttyi ja kaikki muut näyttivät saavan ruokansa. Kysyin meidän ruokiamme ja saimme pahoitteluiden lisäksi leipää odotellessamme anoksia. Lopulta saimme ruokamme. Tarjoilija selitti vuolaasti italian ja englannin kielen sekoitusta ja pahoitteli kovasti. Olin tilannut kalakeiton, joka olikin erikoisin annos ikinä tilaamistani keitoista. Esimerkiksi simpukat olivat kuorissaan. Laitan kuvan siitä.

Siinä sitten aikamme menikin ja matkalaukkujen haku sekä raahaus pysäkille. Siltojen ylittämistä ei voi välttää Venetsiassa ja silloille noustaan portaita ja laskeudutaan toisia. 

Viimeinen vesibussikyyti kohti lentokenttää oli alkanut. Venetsia jäi taakse ja vähän haikea olo, vaikka kotiinkin on aina kiva palata. Yllätyksenä liput tarkastettiin poistuessamme. Onneksi mies vielä löysi liput. Eräs pariskunta jäi kaivelemaan lippuja muiden poistuessa veneestä. 

Kentällä systeemit olivat selkeät ja veimme laukut hihnalle ja itse turvatarkastukseen. Kengät piti riisua. itse en pidä siitä, että kuljetaan sukkasillaan likaisella lentokentän lattialla. 

Mies joutui johonkin tarkempaan syyniin, joka ei kauan kestänyt. Kiertelimme kaupoissa ja ostimme jotain pientä. Kahvilla kävimme yläkerrassa ja olikin jo aika siirtyä lähtöportille. 

Koneen lähtö myöhästyi puolisen tuntia, onneksi vaihtoaikaa Munchenissä jäi kuitenkin riittävästi. Lensimme ensimmäisen pätkän AirDolomitin koneella, joka on Lufthansan tytäryhtiö, ja kaikki sujui hyvin. 

Munchenin kenttä oli suuri. Katsoin ladatun elokuvan tabletilta Munchen-Helsinki välillä.

Istuminen on minulle kivuliasta, jos joudun istumaan pitkään paikoillani. Nousin koneessa seisomaan ja venyttelin. Huomasin takana olevan tyhjän penkkirivin ja menin sinne venyttelemään. Jäsenistä muutenkin huomasi, että kehonhuolto oli jäänyt hoitamatta matkan aikana. Paljon kävelyä kivisillä kujilla ja portaita siltojen yli.

Suomessa taas sujui autolle meno hyvin. Olen monta vuotta käyttänyt Flyparkin palveluita ja jälleen kerran voin todeta, että olin tyytyväinen. Nouto kentältä pysäkiltä ja kuljetus viitisen minuuttia autolle, joka oli valmiina pestynä ja lämmitettynä. Veimme tyttären vielä kotiinsa ja ajoimme omaan kotiin.


Kotona

Matkan jälkeen oli vielä pari lomapäivää ja mukava niin. Pyykkien pesua, valokuvien siirtämistä muistikorteilta koneelle ja normaali arkeen taas totuttelu.

Kävin pitämässä senioreille luennon hyvinvoinnista, joka sisältää palautumista, ravintoa ja liikuntaa.

Palasimme maanantain ja tiistain välisenä yönä. Sen jälkeen alkoi uutisointi italian koronatapauksista. Minulla alkoi kova kurkkukipu sunnnuntaina. Olin koko viikon kovin kipeä. Jäseniä särki, voimat ihan pois ja kurkku kipeä. Kävin kuitenkin töissä normaalisti.

Soitin työterveyshuoltoon ja kysyin, pitääkö jotenkin huomioida, kun olen palannut tuolta epidemia alueelta. Työskentelen HUS:in sairaalassa. Ei tarvitse mitään tehdä, jos ei kuume nouse, oli ohje. Keskiviikkona olin edelleen kipeä ja otin yhteyttä terveyskeskukseen netin kautta. Sain seuraavana päivänä viestin, että koronaviruksen oireet ovat yli 38 asteen kuume, mutta olisi otettava yhteyttä tartuntatautiyksikköön. Laitoin sinne viestiä ja siltä ilmoittivat, että minuun ollaan terkkarista yhteydessä. Olin töissä ja sen jälkeen ajoin autolla, enkä kummassakaan tapauksessa pysty vastaanottamaan puheluita. Minulle oli yritetty soittaa, mutta mitään viestiä ei jätetty, eikä sen jälkeen ole kuulunut mitään. 

Vähitellen oireet alkoivat helpottamaan seuraavana viikonloppuna.

Ihmettelen kovasti, että junan vaunuja desinfioidaan, kun joku italiasta saapunut epäilee sairastuneensa koronaan. Minä tulin samalta infektioalueelta ja työskentelen husin sairaalassa, eikä ketään kiinnostanut minun yhteydenottoni. Itselläni tuskin oli normaalia virustautia kummempaa, mutta jos olisin sairastanut koronan lievempänä, olisin ehtinyt tartuttaa useita ihmisiä tahtomattani.


73D2AAF0-C535-44F5-A29B-D53047E22CB7-me.jpg
4C29CA16-BBF4-42A3-9955-95815123A590-me.jpg
1211BAEF-50AB-465C-A6E3-E741D8F2789C-me.jpg
6A089AE2-AB6F-4EED-B49E-540AFC9B7C28-me.jpeg
9D4285FD-0A74-48EE-A5CA-76807EAA252C-me.jpeg
2DA9A43B-AE09-4014-BCAD-CBD03DE40DC3-me.jpeg
656F3D82-F113-4524-B05A-C55089D770B0-me.jpeg
karnevaaleille-me.jpg

As soon as I saw you, I knew an adventure was about to happen.


- Winnie the Pooh

syysusvaa%20tahkolla-me.jpg
Venyttely%201pien-me.jpg

Pt-Lennu

Olen valmentaja, joka ohjaa rauhallisen tsemppaavasti. 

Teen henkilökohtaisia ohjauksia, pienryhmiä sekä ryhmäliikuntaa.

Rakastan luontoa ja luonnollista ravintoa.

Pyrin kirjoittamaan näille uudistetuille sivuilleni omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä hyvinvointiin ja omaan arkeen liittyen.