Olimme perheen kanssa viiden päivän Viron matkalla. Pärnussa ihanalla hiekkarannalla kävin uimassa. Tai itse asiassa ei juuri uimisesta voi puhua. Sää oli kovin tuulinen ja allokossa ei uimisesta tullut mitään, mutta hypin aaltojen mukana ja kahlasin pitkin rantaa. Hyppelin myös myöhemmin aallonmurtajalla kiveltä toiselle. Kivet olivat meriveden liukastamia, joten lenkkareilla hyppiminen oli hieman haasteellista liukastumisvaaran takia järjestelmäkamera lantiolla keikkuen.

Toinen majapaikkamme oli kolmekymmentä kilometria Pärnusta. Maatila, jossa olen usein majaillut. Ihana koira, lampaita, vuohia, kanoja, hevosia. Kuvia facen sivuillani Pt-Lennu . Muutama vuosi sitten innostuin opettelemaan ratsastusta aikusella iällä. Takareisivaivat ja leikkaus pakottivat luopumaan harrastuksesta, eikä välilevypullisumankaan vuoksi ratsastus ole suositeltuimpia harrastuksia. Menimme tyttären kanssa ratsaille pitkän tauon jälkeen. Olipa taas mukavaa. Paarmoja oli taas paljon, tämä ei ollut niin mukavaa. Hepparaukat joutuivat jatkuvasti hätistämään niitä pois. Paarmat olivat todella suuria. Monta senttiä! Muutaman pureman sain itsekin osakseni. Ratsastaessa unohtaa kaikki muut asiat ja keskittyminen vie kaikki ajatukset.

Kotiinpaluu oli taas mukavaa. Oma sänky tuntuu aina hyvältä matkan jälkeen. Autolla liikkuessa otan oman tyynyn aina mukaan.

Pienikin reissu tekee tosi hyvää. Aivot ja koko kroppa saavat irtioton arjesta ja lomakin tuntuu pitemmältä. Unissa kyllä matkallakin pidin jumppia ja ohjauksia :-) Loman jälkeen alkavia ohjaamisia jo mielessä suunnittelen.